On kylmänä aution kartanon povi,
lahoaa katto, ja ammollaan ovi.
Ikkunat katsovat ilmeettömästi.
Eläimet tulevat kuistille asti:
niitä ei pelota luukkujen narina,
niitä ei kiehdo kartanon tarina.
Suhisee hiirien tomera touhu,
lintujen laulua kuuntelee polku.
Huudollaan kurki taivasta kumoaa,
kukaan ei harmaita siipiä huomaa...
