Astun kuin hiljaiseen temppeliin –
keskelle kuulasta valkeaa lehtoa.
Sarastus somistaa jokaista lehteä,
koivuja pukee smaragdein.
Latvoissa lintujen uninen parvi
virittää vielä soittimiaan.
Lomasta usvan välkehtii järvi
peiliään minulle tarjoaa.
Yritän ammentaa kasvoni vedestä –
kumarrun, tuttujen piirteiden edestä
näen järvessä taivaan vain kelluvan.
