Aamu kutsuu minut metsään,
pakkanen ei pelota.
Metsä antaa, mitä etsin –
sieluni rauhan saa.
Täällä sydämeni lepää,
kaiken pahan unohtaa.
Haapa, pihlaja ja leppä
ovat ihmissukua.
Nehän rukoilevat samaa
Jumalaa ja taivasta,
vaikken ollut koskaan kuullut
puiden syntisyydestä.
Olen osa pyhää metsää.
Osa hiljaisuutta sen.
Armahdusta täällä etsin,
muuta kaipaa minä en.
