Main menu

Vanhan talon
paraatiportaat
tunnen viimeiseen
portaaseen.
Pitkä elämä muistia sortaa,
vaan lapsuuttani
anna en.

Nevan rannalta
puhaltaa tuuli
ja vanha poppeli
humisee.
Matkani alkaa suuri,
raitiovaunu kolisee.

Näitä kiskoja
ei pääse takaisin,
minä tiedän
liian hyvin,
mutta ponnistan muistia
kuitenkin
ja siirryn muistoihin
syviin.

Palaan maailmaan
selittämättömään,
joihin vuodet
eivät yllä,
josta mitään
en vielä ymmärrä,
mutta pidän kuitenkin yllä.

Minä palaan hitaasti
lapsuuteeni,
kannan elätyt vuodet kerallain.
Nousen vanhoja portaita
raskaasti,
yksi kerrallain,
yksi kerrallain.

Print Friendly, PDF & Email

Песни на стихи Дмитрия Мизгулина