Main menu

Elän aikatulun mukaan –
valvon pitkään, vähän nukun.

Käyn töissä arkisin,
lepään viikonloppuisin.
Sauna, vierailut, lapset,
televisiota katson,
näin meni tätä elämää
jo neljä vuosikymmentä.

Päivät rientävät lujaa,
osa osuu umpikujaan.
Ajan hevoskärryjä,
katson taivaan tähtiä.
Onko tämä väärä suunta?
Sataa lunta.

Kiire vuosia syö...
Minulleko kello lyö?
Nukuttaa ja väsyttää.
Onko aikaa jäljellä?

Yöllä en unta saa,
kirvelee ja kolottaa
joka paikkaa. Eikä näy,
miten sielulle käy?

Print Friendly, PDF & Email