Main menu
0:00
0:00

En unta saa, en millään saa,
vaan makaan silmät auki.
Taas jännittää ja ahdistaa,
ken tulee yön halki?

Kuin yösade levoton
mun sydämeni hakkaa.
Oi, mikä minun oikein on?
Ei satamasta lakkaa,

vaan peltikattoon ropisee,
se rummuttaja villi.
Näin aamuun asti valvonen
rukoillessani hiljaa.

Puutarha seisoo märkänä –
on saanut pyhän kasteen.
Niin herään synnittömänä
ja Jumala on läsnä.

Print Friendly, PDF & Email