Kylä on kaupungin vastakohta,
syvä kuin taivas ja lämmin kuin maa.
maalaisten kasvojen lempeä hohto –
kaupunkilaisenkin leppymään saa.
Humisee lehto ja solisee puro,
kuutamo ikkunaan kurkistaa.
Kaupunkilaisenkin ilmeen juron
maaseudun hiljaisuus silottaa.
Kaupunkielämän käänteet ja kuopat
tuntuvat turhilta kylästä nähtyinä.
Sielun syvätkin pimeät luolat
avaavat salaiset aarteensa tähdille.
Kylä ja kaupunki nukkuvat syvästi,
Lehto ei liikahda, puro ei solise.
Yöllä huolet jättävät hyvästi
savuna piipusta nousevat taivaaseen.
