”Muista, minut! En pyydä muuta...”
”Minä muistan”, - hän vastaili.
Keinui aalloilla sirpale kuuta,
tuuti venettä laituri.
Mutta unohtui kevyt lupaus,
vene ja laituri.
Tähtihiekan valkoinen suojus
peittää jälkiä karkurin.
Kun elämän liekki sammuu,
ja tuhkaa jää jäljelle,
varhaisen syksyn haamu
painautuu povelle.
Muistan, seisoimme käsi kädessä,
takaa monien vuoisien...
Kylmien rantojen välissä
joki virtaa ikuisuuteen.
