Kunpa säilyisi elätty elämä
tauluna huoneen seinällä,
kunpa kaikkia menneitä päiviä
voisin kuin lehteä selailla.
Kunpa jäisivät sanat ja säkeet
sielun ikuiseen arkistoon
Kunpa elämän syvät jäljet
muistaisi polku loputon.
Säilöen kaukaista, eilistä
annanko aikani hukkaan
kulua? Opinko virheistä?
Kasvatan harmaata tukkaa...
Muistini ei ole varasto
eikä hieno antiikkimuseo.
On sekaisin aakkosjärjestys
ja hukattu ihmismuistio.
Herää, äläkä kiirehdi
laatimaan kuolinilmoitusta!
On sielu järkeä viisaampi,
se Jumalaa eniten kiinnostaa.
Sielu säilyttää tärkeän –
lemmen valon ja harmaan sään.
