Rakennan elon
onnellisen.
Hongasta veneen
askartelen.
Virta sen vie
seikkailemaan.
Edessä lie
luvattu maa.
Kiirehdi rannoille
kaukaisille!
Mastoilla aalloille
kumartele!
Veneeni, toivoni,
vakuutan sen –
matkalla kanssasi
ikävöi en.
Kaukana merellä
uskon mä niin
sulavat aalloilla
huoleni.
Aloitan alusta
taipaleeni.
Saan tukevan jalustan
jaloilleni.
Halaan taas taivaan
ja auringon
kuiskaten: “mahtavaa
elämä on!”
