Saatoin vanhempani hautaan
orpoutta itkemättä.
Nuoruus on takorautaa –
kestää iskut särkymättä.
Totuin menetysten painoon,
suruillani onnen maksoin.
Loppui ihmisyyden vaino –
minä aikuiseksi kasvoin.
Tuulen läpi isän nauru
kantautuu joskus korviin,
kuuluu äidin kehtolaulu...
Sekö enkeleiden torvi?
Ajan synkät kuvat päästä,
tuohuksen sytytän,
rukoillessa Jeesus-lasta
rikon jännityksen jään.
Lennä äidin, isän luo
kesän lämmin muistoni!
Valoa ja rauhaa suo
minun vanhemmilleni!
