Ravintolan hamärässä
musiikki hiljaa soi.
Saksofoni nyyhkyttää,
mumisee jotain itsekseen,
nielee kyyneleitä.
Yleisö on varattu eikä
huomaa musiikkia.
Himot hallitsevat maailmaa,
himot tuomitsevat ja päättävät kohtaloista.
Alaston vartalo loistaa vaatteista ulos
kuin viini huurteisesta lasista.
Musiikki hitaana virtauksena
etenee, huokaisee, kaipaa
viulua, jolle ei tänä iltana löytynyt käyttöä.
Sydämissä on nykyään toisenlaisia rytmejä,
jotka saavat vartalot sykkimään.
Musiikki virtaa ja sulaa,
tupakansavuna nousee kattoon
kimaltelevan kristallikruunun alle.
