Unohtaen isänmaan
ja touhun kesken Jumalan
tietä tähtien valaisemaa
kuljemme tuntemattomaan.
Synkkä on kohtalo ihmisen:
pimeydestä pimeyteen,
tyhjyydestä tyhjyyteen.
Kukaan ei odota päällä maan,
ei taluta kädestä tulevaan.
Tuuli nykäisee helmasta,
Lumiryynejä tansittaa.
Ystävä unohtaa ystävän,
muita en kaipaa minäkään.
Tähteni tietä valaisee –
Yksinäisyyteni palkitsee.
Hyvä on kulkea yksin näin
Kylmä ja taivas ystävinäin.
