Main menu

Unohtaen isänmaan
ja touhun kesken Jumalan
tietä tähtien valaisemaa
kuljemme tuntemattomaan.

Synkkä on kohtalo ihmisen:
pimeydestä pimeyteen,
tyhjyydestä tyhjyyteen.
Kukaan ei odota päällä maan,
ei taluta kädestä tulevaan.

Tuuli nykäisee helmasta,
Lumiryynejä tansittaa.
Ystävä unohtaa ystävän,
muita en kaipaa minäkään.

Tähteni tietä valaisee –
Yksinäisyyteni palkitsee.
Hyvä on kulkea yksin näin
Kylmä ja taivas ystävinäin.

Print Friendly, PDF & Email

Песни на стихи Дмитрия Мизгулина